Kasvit viettävät talven lepotilassa. Lepotilan aikana kasvi kuluttaa jonkin verran ravintoa soluhengitykseen ja juuriston elintoimintoihin, mutta se ei kasva. Lepotilan syvyys vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä kesävihanta vai ainavihanta kasvi.
Kesävihantien puiden ja pensaiden sekä kaikkien lumipeitteen alla talvehtivien kasvien täytyy selvitä talven yli kesän aikana kerryttämillään ravintovarastoilla. Kyky kerätä riittävästi vararavintoa on yksi talvehtimisen ehto. Kesävihannilla kasveila vararavintoa on oltava niin paljon, että se riittää myös lehtien puhekamiseen keväällä. Monet kasvit myös kukkivat keväällä vararavinnon turvin. Usein pahimmat talvivauriot tapahtuvat huonon kasvukauden jälkeisenä ankarana talvena. Siksi riittävä ja oikea aikainen syyslannoitus on hyvä tapa parantaa kasvien talvehtimista. Syyslannoksessa tulee olla sekä fosforia että kaliumia. Fosfori (P) parantaa kasvien juurtumista ja ravinteiden ottoa ja kaliumia (K) sanotaan kasvin pakkasnesteeksi, koska se väkevöittää kasvin solunestettä ja parantaa näin kasvin talvenkestoa. Syyslannos tulee antaa elo-syyskuussa lämpötilan ollessa vielä yli + 10 astetta. Silloin kasvin elintoiminnot ovat vielä riittävän vilkkaat ja ravinteet ovat kasvin käytössä.
Toinen ratkaiseva tekijä talvehtimisessa on kuivuus ja solukoiden kuivuudensietokyky. Kuivuus ja kuivuminen on ongelmallista havukasveille, sillä yhteyttäessään ne haihduttavat vettä. Haihtuneen veden tilalle on saatava maasta uutta vettä, mutta maan vesivarannot ovat jäässä. Tästä syystä keväisin havukasveja kastellaan juuristoalueelta lämpöisellä vedellä routaa sulatellen. Puuvartiset kasvit varastoivat jonkin verran vettä runkoonsa ja käyttävät sitä haihduttaessaan talviaikaan. Haihduttamista ei tapahdu, kun kasvit ovat syvässä lepotilassa.
Suomen sään erikoisuutena ovat kevättalvet, joiden aikana saattaa olla pitkiäkin leutoja jaksoja. Leutoja jaksoja seuraavat taas ankarat pakkasjaksot. Leutona aikana havukasvien lepotila purkautuu osittain ja ne aloittavat yhteyttämisen. Niiden vesitila saavuttaa lopulta kriittisen pisteen ja lehdet alkavat kellastua ja kuolla. Tätä sanotaan talvikuivumiseksi. Myös kesävihannat kasvit menettävät vettä rungon kautta haihtumalla. Haihtuminen ei kuitenkaan ole yhtä merkittävää kuin havukasveilla.
Kevätkuivuminen tarkoittaa sitä, että kevätaurinko yhdessö kuivattavan tuulen, eli ahavan, kanssa lisää ainavihantien kasvien haihdutusta juuriston ollessa vielä jäässä. Veden loppuessa lehdet kellastuvat ja kuolevat. Erona talvi- ja kevätkuivumisella on se, että talvikuivuminen on hidas prosessi, kun taas kevätkuivuminen on hyvin äkkinäinen. Lopputulos on kuitenkin sama.
